NIINISALON KALASTUSKUNNAN HISTORIIKKI
1952 – 2002
Onni Parviainen
KALASTUSKUNNAN ALKUTAIVAL
Joulukuun 31. päivänä vuonna 1951 allekirjoittivat kalastuskunnan esimies Lauri Salo ja sihteeri liikemies Aug. Karvinen Turun ja Porin läänin maanmittauskonttorille osoitetun asiakirjan jossa he pyysivät Valkiajärven Kalastuskunnalle Kankaanpään pitäjän Niinisalon kylässä olevan Valkiajärven osakasten vesialueosuuksia osoittavan luettelon.
Tammikuussa 1952 asiakirja lähetettiin eteenpäin lisähuomautuksella, että jos luetteloa ei voida antaa ,anotaan Lääninhallituksen toimenpidettä määräyksen hankkimiseksi maanmittausinsinöörille kalastuslain 58.§:n kolmannen momentin edellyttämän kalastuskunnan osakasluettelon laatimiseksi paikalla pidettävässä kokouksessa.
Kuten usein nykyäänkin tuli byrokratia mukaan kuvaan. Maanmittauskonttori ilmoitti lääninhallitukselle, ettei se ennätä heti laatimaan luetteloa , koska sen laatiminen on aikaa ja työtä vievää ja vaatii arkistotutkimuksia, joita vain maanmittauskonttorin virkamies tai toimitusinsinööri on pystyvä suorittamaan.
Lisäksi maanmittauskonttorilla oli niin paljon kiireellisiä asioita , ettei ketään virkamiestä voitu vapauttaa luettelon tekemiseen.
Maanmittauskonttorin ilmoituksen mukaan oli tällaiset omistussuhteitten selvittämiset ja niitä koskevat lausunnot annettu tähänkin saakka jonkun toimitusinsinöörin tehtäväksi ja samalla maanmittauskonttori kuitenkin ilmoitti, että se on valinnut maanmittausinsinööri Åke Vuorilahden toimittamaan tehtävää ja kehotti kalastuskuntaa ottamaan suoraan yhteyttä toimitusinsinööriin.
Myöhemmin, kesäkuun 5 päivänä 1952, toimitusinsinööri Vuorilahti kävi pitämässä Niinisalossa toimituskatselmuksen, jonka jälkeen osakasluettelo saatiin valmiiksi.
Tästä koitui myöhemmin harmia ja hankaluuksi kalastuskunnalle ja sen esimiehelle Lauri Salolle.
Toimitusinsinööri lähetti laskun työstään Lauri Salolle, joka oli ollut luettelon hakijana .
Laskun suuruus oli 15420 markkaa. Lauri Salo lähetti laskun takaisin ja ilmoitti, että lasku ei kuulu hänelle, koska kalastuslain mukaan kalastuskunnilla pitäisi olla osakasluettelot käytössään ja ne saisi tilata maanmittauskonttoreilta.
Vaikka Lauri Salo valitti asiasta maanmittaushallitukselle ja Turun ja Porin läänin maaherralle, maksu pysyi voimassa ja ulosmitattiin Lauri Salolta.
Anomuksen luettelosta oli tehnyt vanha kalastuskunta kalastuslain uudistuksen myötä. Tälle kalastuskunnalle ei löytynyt sääntöjä. Näin ollen ei ollut myöskään virallista yhdistystä, jota luettelon vaatimista toimituksista olisi voinut laskuttaa. Kuitenkin Satakunnan Maanviljelysseura oli huomannut kalastuskunnan toiminnan ennenkin, koska kalastuskunta oli maksanut Maanviljelysseuralle jäsenmaksua.
Kalastuskunnalta löytyy myös säännöt , jotka on laadittu nimelle Niinisalon Kalastusseura ry. Näistä säännöistä ei löydy mitään päivämääriä, eikä myöskään hyväksymismerkintöjä, joten ei ole tietoa siitä onko näitä sääntöjä koskaan noudatettu. Toimialue oli näissä säännöissä määritelty käsittämään Kankaanpään ja Jämijärven kunnan alueet. Seuran tarkoituksena oli edistää jäsentensä mahdollisuuksia harjoittaa kalastusta, kravustusta, ja kalavesien hoitoa hankkimalla jäsentensä käyttöön kalavesiä ja kalastusoikeuksia, hoitaa ja käyttää kalavesiä niin, että niissä harjoitettu kalastus tuottaa mahdollisimman hyvän tuloksen, valvoa ja huolehtia, että seuran jäsenet noudattavat kalastuksessaan hyviä tapoja, voimassa olevia kalastuslain ja seuran tekemiä päätöksiä, asettuu yhteyteen kalatalousneuvontaa suorittavien järjestöjen ja laitosten kanssa kalavesien hoitoa ja käyttöä koskevissa asioissa, sekä lisätäkseen jäsentensä kalataloudellista tietoisuutta ,sekä järjestää juhlia, retkeilyjä, näyttelyjä, arpajaisia ym.. samantapaista toimintaa. Seura voi myös pitää ravintolaa ja virvokekioskia.
Säänöissä on myös tarkoin määrätty kenet voidaan ottaa jäseneksi ja miten esimerkiksi seuran jäsen voidaan erottaa seuran toiminnasta.
Lopulta kalastuslain mukainen kalastuskunta perustettiin 3. päivänä toukokuuta vuonna 1953 pidetyssä kalastuskunnan järjestäytymiskokouksessa. Tässä kokouksessa hyväksytyt kalastuskunnan säännöt lähetettiin väliaikaisen johtokunnan toimesta Turun ja Porin lääninhallitukselle tarkastettavaksi ja hyväksyttäväksi. Kokouksen päätöksen mukaisesti sääntöjen allekirjoittaminen annettiin puheenjohtajan kapteeni Aleksander Huoposen ja talonomistaja August Karvisen tehtäväksi.
Kalastuskunnan tehtäväksi oli säännöissä määritelty , että sen tuli järjestää alueellaan kalastuksen harjoittaminen ja yhteisen kalaveden hoito niin, että kala- ja rapukannan säilyminen turvataan.
Pyydysyksiköt oli säännöissä määritelty seuraavasti: samalla kertaa sai olla vedessä ainoastaan 450 pyydysyksikköä yhteensä ja erikoislupien haltijalla sai olla samalla kertaa yhteensä 50 pyydysyksikköä.
Pyydysyksiköt muodostuivat seuraavasti:
Nuotta 50 Yksikköä
Verkko 1 Yksikköä
Rysä alle 80 cm 1 yksikköä
Metallilankakatiska 1 Yksikköä
Liistakatiska 3 Yksikköä
Merta 1 Yksikköä
Pitkäsiima 100 koukkua 2 Yksikköä
Rysä yli 80 cm 2 Yksikköä
Siipirysä 4 Yksikköä
Iskukoukku 10 kpl 1 Yksikköä
Hauenkoukku tav 15 kpl 1 Yksikköä
Pyydysten laatuun ja muihin määräyksiin nähden oli säännöissä ,että niistä päätetään kalastuskunnan vuosikokouksissa.
Kokouskutsut toimitettiin osakkaiden tietoon 7 päivää ennen kokousta julkipanemalla ne Niinisalon kylän ilmoitustaululle ja puhelin- tai sähköpylväisiin.
l
Perustavaan kokoukseen kutsuttiin osakkaat seuraavalla ilmoituksella:
Kankaanpään kunnan Niinisalon Valkiajärven kalastuskunnan osakkaat kutsutaan päättämään kalastuskunnan järjestäytymisestä ja sääntöjen hyväksymisestä kokoukseen, joka pidetään 3 päivänä toukokuuta 1953 alkaen kello 13.00 Lauri Salon talossa.
Vesioikeuden omistajien on tässä kokouksessa esitettävä saantokirjansa vesioikeuteensa ko. järvessä.
Tämä kutsu on kirjallisesti annettu kalastuskunnan osakkaalle, talollinen Vilho Rainingolle Kankaanpään kunnan Niinisalon kylässä.
Kankaanpäässä, huhtikuun 11 päivänä 1953
August Karvinen
Kokoonkutsujaksi määrätty
l
Läsnä kokouksessa olivat seuraavat osakkaat:
Kapt Aleksander Huoponen, äänimäärä 0,00560
Mvj Vilho Raininko ” 0,11900
Sotilasm. Arvi Karjalainen ” 0,00012
Talonomistaja Aug. Karvinen ” 0,00252
Asemamies T Konkarikoski Ei osakas ————
Talollinen Lauri Salo äänimäärä 0,04942
” Urho Kangasniemi ” 0,00896
” Paavo Mäkinen ” 0,00337
” Paavo Mäkinen ————-
” Yrjö Kiviharju Ei osakas ————-
” Terho Majamäki ” ————-
” Frans Majamäki ” ————-
” Arvo Kuusijärvi äänimäärä 0,01160
” Niilo Pitkäranta ” 0,02080
” V Arola ” 0,04170
Joki- Sakari Jokela ,, 0,09580
haaran tila
Yht. 0,35889
Kokouksen avasi kunnallishallituksen puheenjohtajan kokoonkutsujaksi määräämä talonomistaja Aug. Karvinen. Puheenjohtajaksi valittiin kapt. Aleksander Huoponen ja pöytäkirjanpitäjäksi mvj. Vilho Raininko.
Kalastuskunnan väliaikaiseksi puheenjohtajaksi valittiin kapteeni Aleksander Huoponen ja varapuheenjohtajaksi talonomistaja August Karvinen.
Pöytäkirjan tarkastajiksi valittiin puheenjohtajan lisäksi talolliset Niilo Pitkäranta ja Lauri Salo.
TOIMINTA KÄYNNISTYY
Varsinaista kenttätoimintaa ei ensimmäisen vuoden aikana juuri ollut. Säännöt tulivat hyväksyttyinä vasta joulukuussa 1953.
Kalastuskunnalla oli käytössä 6 kpl hauenkutulaatikoita, mutta hauenkutu epäonnistui eikä mätiä saatu hedelmöitettyä haudontaa varten.
Kalakannasta todettiin , että se oli pienentynyt ja kalojen koko oli pienentynyt. Siika oli tässä vaiheessa hävinnyt sukupuuttoon. Hauki ja made oli pienentynyt niin kooltaan kuin määrältään .
Järveen oli vuonna 1941 istutettu lahnaa ja lahnakannan todettiin olevan hyvä ja se oli menestynyt hyvin.
Epäiltiin myös, että kasarmialueelta tulevien likavesien vaikutus kovina pakkas- ja kovalumisina talvina sekä kuumina tyyninä kesinä oli välillisesti kalakantaa tuhoava.
Mainittakoon, että mm vuonna 1953 talvella oli nähty ainakin 8 sorsaparven talvehtivan Taulunojaan laskevassa purossa.
Tuolloin oli jo rauhoitusalueeksi ajateltu Majalahtea ja rauhoituspiirin järven selän puoleinen raja kulkisi Karjalaisen saunalta Majaniemen kärkeen.
Toimintakertomuksen mukaan vuonna 1955 yritettiin suorittaa kalanviljelyä haudontalaatikoissa, ja siinä onnistuttiin niin, että järveen voitiin laskea kahdesta laatikosta noin 3000 – 4000 hauenpoikasta.
Tuolloin päätettiin tutkia myös järven tilaa kalan istutuksen kannalta. Kalatalousneuvoja Alpo Mäntyrannalta saatiin vastaus, että tutkiminen maksaisi 3000 mk ja kalanistutukset 6000 – 10000 mk vuodessa, ja istutuksia tulisi jatkaa vähintään kolmena ,mieluummin neljänä vuotena peräkkäin, ennenkuin istutustulosta voidaan odottaa.
Samana vuonna 22.4. oli Turun ja Porin lääninhallitukselle lähetetty kirjelmä, jossa kiirehdittiin korvauksen saamista puolustuslaitokselle pakkoluovutetusta vesialueesta. Kertausharjoituskeskusta varten oli Turun ja Porin lääninhallituksen päätöksellä 27.7.1937 Kankaanpään kunnan Niinisalon kylässä olevasta Valkiajärvestä pakkolunastettu 69.613 ha:n suuruinen vesialue. Erilaisten lausuntojen jälkeen saatiin vastaus, että kalastuskunnalla ei ole oikeutta sanotun pakkolunastuskorvauksen nostamiseen, koska kalastuslain 59§:n mukaan johtokunta edustaa kalastuskuntaa vain kalaveden käyttöä ja hoitoa koskevissa asioissa.
Kalastuskurin todettiin myös oleva hyvän ja rikkomukset jos niitä tapahtui johtui enemmänkin tietämättömyydestä kuin tahallisuudesta.
Haudontalaatikoissa suoritettiin kalanviljelyä myös muina vuosina, mutta aina se ei onnistunut yhtä hyvin. Puute oli lähinnä kutukypsistä koirashauista, eikä saatu tarpeeksi maitia mädin hedelmöittämiseen.
Vuonna 1957 edusti kalastuskuntaa kalastuskuntain edustajain ym. kalamiesten kokouksessa Huoponen. Hän toi esille mm. maanmittauskonttorin laittomasti vesialueluettelosta perimän maksun 15420 mk, sekä pakkolunastetusta vesialueesta saamatta jääneen lääninhallituksessa olevan korvauksen 14980.60 mk. Kukaan ei täälläkään osannut antaa vastausta kysymyksiin.
Kalastuskunta maksoi luettelon lunastusmaksun , joka aikaisemmin oli ulosmitattu Lauri Salolta.
Valitusoikeus asiasta annettiin korkeimpaan hallinto-oikeuteen, mutta valittamaan ei lähdetty summan pienuuden vuosi, koska kulut olisivat tulleet isommaksi kuin hyöty. Tästä on kuvaava esimerkki toimintakertomuksessa : ” Mene herrojen kanssa marjaan , niin häviät roppeesi”.
Niinisalon varuskunnan päälliköltä sai kalastuskunta vuonna 1957 kirjelmän, jossa ilmeni , että varuskunnan vesialueellakin on järjestetty kalastuksen säännöstely ja valvonta ja että puolustuslaitoksen vesialueella tullaan noudattamaan suuripiirtein samoja säännöksiä kuin kalastuskunnankin vesialueella. Kalastuskunnan ja Puolustuslaitoksen raja oli merkitty rannassa kivimerkeillä ja vedessä punakeltaisella paalulla. (Tunnettiin myöhemmin nimellä kateuden paalu ).
Puolustuslaitoksen alueella kalastavilta perittyjä pyydysmaksuja luovutti 3.7.1957 yliluutnantti Julius Raami 5000 mk kalojen istutusta varten Valkiajärveen. Tästä voitaneen katsoa alkaneen yhteistyön Varuskunnan kalastajien kanssa.
Kalastuskunnan vuosikokouksessa 1958 annettiin johtokunnan tehtäväksi ryhtyä toimenpiteisiin Valkiajärven veden likaantumisen estämiseksi siten että Puolustuslaitoksen alueelta Valkiajärveen laskevat likaviemärit saataisiin tukkoon, ettei alueelta tilapäisestikään pääsisi käymäläjätteet ja likavedet järveä likaamaan ja saastuttamaan.
Ensimmäinen varsinainen istutus olikin 28.5.1958, kun Riitialan kalanviljelylaitokselta tuotiin Valkiajärveen noin 100.000 kpl muikun poikasia, joiden joukossa oli myös huomattava määrä siian-
poikasia ja noin 100 kpl järvilohen poikasia.
Satakunnan Maanviljelysseuran toimesta tuotiin 7.7.1958 112 kg, noin 150 kpl eläviä suutareita emokaloina, koko oli 0,5 – 1,5 kg.
Varuskunnan viemäreiden tukkimista kysyttiin varuskunnan päälliköltä 7.3.1958 päivätyllä kirjeellä. Tähän varuskunnan päällikkö vastasi, ettei viemäreitä voida täysin tukkia, mutta ne joutuvat toimimaan vain mahdollisten sähköhäiriöiden sattuessa.
Vuoden 1959 vuosikokouksessa päätettiin palkita kunniakirjalla tai mitalilla Aleksander Huoponen pitkäaikaisesta ja tulosrikkaasta työstä kalastuskunnan hyväksi.
TOIMINTA JATKUU
Toiminnan lähdettyä alkuvaikeuksista huolimatta käyntiin, kalastuskunta jatkoi sille kuuluvien tehtävien hoitamista järjestämällä istutustoimintaa, turojen rakentamista , pilkkikilpailuja ja rantojen puhdistustalkoita vuosittain lähes totutun kaavan mukaisesti.
Rantojenpuhdistuksen tarpeellisuutta kuvaa hyvin vuodelta 1960 olevassa toimintakertomuksessa oleva teksti:” Toukokuussa veden auettua voimakkaan tuulen puhaltaessa A Karjalaisen rantaan kaislikkoon ajelehti vähintään 200 kpl käytettyä pikkupojan sadetakkia. Näiden siivoaminen rantakaislikosta on kaikkea muuta kuin miellyttävää. Tästäkin voidaan todeta, että järveen on jatkuvasti laskettu viemäreistä likavesiä ”.
Haudontalaatikoihin kehotettiin kalastajia entistä enemmän hankkimaan hedelmöitettyä mätiä kalakannan jatkuvuuden turvaamiseksi. Tämä päätettiin tehdä siten , että 3 verkkokalastajaa rakentaa yhteisvoimin hautomalaatikon, johon kutukalat lypsetään ja hoidetaan ne asianmukaisella tavalla. A Huoposella oli haudontalaatikoiden lisäksi myös haudontalammikko, jossa hedelmöitettyä mätiä kasvatettiin kalanpoikasiksi.
Runsas kalaa pyytävien ruokakuntien lukumäärä ja toisaalta järven pienuus aiheutti useita säännöstely toimenpiteitä. Kalaa ei saanut pyytää myytäväksi, Verkkojen katiskoiden ym. pyydysten lukumäärää jouduttiin rajoittamaan .
Kalastus kiellettiin sellaisilta henkilöiltä kalastuskunnan vesialueella, joiden asunto ei ollut Valkiajärven vesialueeseen kuuluva.
Toimintakertomuksessa vuodelta 1961 todetaan mm ,että järven veden huonoon laatuun vaikuttaa edelleen likavesien lasku järveen. Aikaisemmin suoritettujen istutuksien tuloksista ei oltu varmoja siian ja muikun osalta , eikä myöskään pikku suutareita oltu tavattu.
Kalastajien arvioiden mukaan haukikannan säilyttämiseksi hyvänä sitä tulisi istuttaa vuosittain noin 100000 kpl.
Varsinaisen kalastuksen lisäksi järvellä harrastettiin myös piisamin pyyntiä ja sorsastusta, tuloksista ei ole tarkkaa tietoa. Sorsastus sallittiin vasta noin kymmenen vuoden tauon jälkeen uudelleen vuoden 1966 vuosikokouksessa.
Kalastuskunta rauhoitti järveä muutenkin kuin kalan pyydystämisrajoituksilla . Mm 1968 vuosikokouksessa päätettiin ,että järvellä on vallittava hiljaisuus toukokuun 15. päivään saakka klo 22.00 – 05.00 välisenä aikana.
Kun maa jaettiin kalastusalueisiin 80-luvun alkupuolella, tuli ajankohtaiseksi myös sääntöjen uudistaminen. Satakunnan maatalouskeskus lähetti kalastuskunnille mallisäännöt ja ohjeita sääntöjen laatimiseksi tarkoituksena yhdenmukaistaa kalastuskuntien monenkirjavat säännöt.
Uudet säännöt laadittiin ja ne hyväksyttiin kalastuskunnan kokouksessa 9. huhtikuuta 1986.
Turun Kalastuspiiri hyväksyi säännöt 9.2.1988.
Säännöissä pyydysyksikkö kohta jätettiin avoimeksi ja osakkaiden pyydysyksiköt jaettiin uusien sääntöjen mukaan aina vuosikokouksen päätöksen mukaisesti ja kerrallaan vuoden ajaksi.
Kalastuskunnan kokouksen koollekutsumisesta sääntöihin tuli pykälä, että kokouskutsu on saatettava osakkaiden tietoon 7 vuorokautta ennen kokousta ilmoittamalla siitä paikallislehdessä maksullisena ilmoituksena.
NYKYPÄIVÄN TOIMINTA
Niinisalon kylätoimikunnan aloitteesta käytiin yhteistyöneuvotteluja Varuskunnan metsästysseuran kalastusjaoston kanssa kalastuksen sallimiseksi omalla alueella myös toisen kalastuskunnan
jäsenille. Varuskunnan päällikkö suhtautui kylätoimikunnan esitykseen varsin myötämielisesti.
Kalastuskuntien neuvottelujen tuloksena saatiin asialle ratkaisu ja sopimus, joka allekirjoitettiin
5.4.1995 Varuskuntakerholla. Allekirjoittajina olivat Varuskunnan Metsästysseura ry:n puheenjohtaja Raimo Soininen ja Niinisalon Kalastuskunnan esimies Kauko Kangasniemi.
Allekirjoitetun sopimuksen hyväksyi varuskunnan päällikkö eversti Esa Tarvainen.
Sopimus on pääsisällöltään seuraava:
– Valkiajärven vesialue on kummankin kalastuskunnan käytössä
– Niinisalon kalastuskunnan jäsenillä ei ole oikeutta kalastaa PLM:n alueelta
rannalta.
– Kumpikin kalastuskunta vastaa valvonnasta omalla alueellaan.
– Kumpikin kalastuskunta voi vuokrata myös toisen sopijapuolen hallitsemaa vesi aluetta.
– Varusmiesten virveli- ja uistinkalastus on sallittu koko järven alueella ilman kalas- tusmaksua.
– Kalastuskuntien johtokunnat pitävät yhteisen kokouksen vuosittain helmikuun 15. päivään mennessä, jossa esitetään kalastuskuntien vuosikokouksien hyväksyttä- väksi seuraavat asiat:
Pyydysyksiköt
Kalastusta koskevat rajoitukset
Kalanistutukset
Kalastusmaksut
Kalavesien hoito
– Kumpikin kalastuskunta myy kalastuslupia. Lupien tuotto jää myyjälle
– Sopimuksen irtisanomisen voi päättää jompikumpi kalastuskunta . Sopimuksen purkamisesta on ilmoitettava toiselle sopija puolelle.
– Sopimusta on tehty neljä kappaletta. Yksi kummallekin sopijapuolelle sekä yksi Niinisalon varuskunnalle ja yksi Puolustusministeriön kiinteistöosastolle.
Havaintojen mukaan ei sopimus sanottavasti lisännyt kalastusta kummankaan vesialueella vaan toiminta jatkui pääosin vanhan totutun kaavan mukaan . Lähinnä sopimus auttoi uistin- ja virvelikalastajia, kun ei tarvinnut miettiä, että millä puolen rajaa vene liikkui.
Sopimuksen syntyä hyvin kuvaava lehtiotsikko oli Kankaanpään Seutu lehdessä 7.4.1995 ” Kateuden paalu poistettu Valkiajärvestä”.
Istutustoiminta oli pitkälti hoidettu yhdessä ennen sopimustakin. Sopimuksen jälkeinen ensimmäinen istutus käsitti siikaa 2000 kpl , kooltaan 11,5 cm ja kuhaa 2405 kpl kooltaan 6.8 cm.
Istutus suoritettiin siian osalta 10.10. ja kuhan osalta 17.10.1995.
Jatkossa on istutussuunnitelmassa tarkoitus istuttaa siikaa ja kerran ainakin kuhaa jolloin nähdään lähteekö kuha menestymään Valkiajärvessä.
Haukikannan suuruutta seurataan jatkuvasti, sillä näyttää kalastajien kertomusten mukaan siltä, että haukikanta on pienentynyt huolestuttavasti.
Haukikannan pienentymisen lisäksi on roskakalakanta järvessä lisääntynyt huomattavasti, joka on aiheuttanut mm. sen, että ahvenen koko on viime vuosien aikana pienentynyt. Tutkittavana onkin, voidaanko jollain keinolla roskakalakantaa järvessä pienentää, esimerkiksi tehokalastuksella , pauneteilla tai jollain muulla tavalla.
Järven tilan parantamiseksi lähti Niinisalon kylätoimikunta hoitamaan veden pinnan vakioimista tietylle korkeudelle, ettei veden pinta laskisi kesäaikana liian alas. Asianomaiset viranomaiset ovat ottaneet asiaan myönteisen kannan ja lähes kaikki maanomistajat ovat suostuneet järjestelyyn.
Toinen järven tilaa parantava asia on koeruoppausten aloittaminen pohjassa olevan jätelietteen pois saamiseksi. Ruoppaushanketta on hoitanut Puolustusministeriön Metsäosasto. Ensimmäinen koeruoppaus suoritettiin syksyllä 1995. Ruoppauksessa liete ohjattiin putkia pitkin Kontinniittyjen alueelle valmistetulle altaalle. Ruoppauksen mahdollisista vaikutuksista ei vielä ole tietoa.
Myöhemmin, syksyllä 1997 alotettiin järven kunnostukseen liittyen myös tehokalastus. Kalastusta suoritettiin useiilla pienisilmäisillä verkoilla talkootöinä. Tehohoidossa oli suurelta osin mukana PLM. Talkoomiehiä oli mukana niin varuskunnasta, kuin siviilipuoleltakin.
Verkko kalastus ei kuitenkaan tuottanut kovin suurta saalista, ja niin päädyttiin käyttämään suurta rysää (paunettia), jolla saalismäärät ns. roskakalan osalta nousivat huomattavasti.
Ensimmäisenä vuonna saalista kertyi yli 20000 kg. Rysäpyyntiä on suoritettu joka vuosi aina näihin päiviin asti, vaihtelevalla menestyksellä. Kuitenkin voidaan todeta , että roskakalakanta on tehokalastuksen aikana vähentynyt huomattavasti.
Keväällä 1998 tapahtui järvellä selittämättömiä kalakuolemia, joytka harvensivat varsinkin särkikalakannan pieneksi. Syytä kala kuolemiin ei saatu selville.
JÄRVEEN SUORITETUT ISTUTUKSET
Kalastuskunnan toimesta on järveen suoritettu istutuksia seuraavasti . Osa istutuksista on suoritettu yhdessä varuskunnan kanssa tai sen avustamana. Myöhemmät istutukset on varuskunta tilannut ja kalastuskunta on ollut niissä mukana toiminnallisesti ja taloudellisesti.
– muikkua 1958 100000 kpl
– emosuutareita ” 112 kg
– hauenpoikasia 1959 85000 kpl
– hedelmöitettyä kuhan mätiä 1960 250000 kpl
– hauenpoikasia 1961 50000 kpl
– siianpoikasia ” 50000 kpl
– emosäynävä ” 20 kg
– kuoretta ” 20 kg
– hauenpoikasia 1962 10000 kpl
– hauenpoikasia 1963 100000 kpl
– sateenkaariraudun poikasia ” 200 kpl
– hauenpoikasia 1964 100000 kpl
– siianpoikasia ” 100000 kpl
– hauenpoikasia 1965 150000 kpl
– hauenpoikasia 1966 60000 kpl
– hauenpoikasia 1967 60000 kpl
– hauenpoikasia 1968 45000 kpl
– hauenpoikasia 1970 45000 kpl
– hauenpoikasia (Karhijärvi) 1971 60000 kpl
– hauenpoikasia (Köyliö)) 125000 kpl
– hauenpoikasia (Lavia) 1974 100000 kpl
– siika ( Köyliö) 2- kes 1975 120 kpl
– siika 1975 12 kg
– siika emokala 1978 150 kg
– hauenpoikasia 1979 3000 kpl
– vaellussiika 1980 4500 kpl
– siika 10 cm 1981 5000 kpl
– hauenpoikasia 1982 2000 kpl
– hauenpoikasia 1983 2900 kpl
– siika 15 – 20 cm 1984 600 kpl
– siika 15 – 20 cm 1985 600 kpl
– hauki 1986 6000 kpl
– siika 1987 202 kg
– siika 1988 66 kg
– siika 1989 700 kpl
– siika 1990 2000 kpl
– siika 1991 800 kpl
– siika (emok) 1994 197 kg
– kuha 6 – 7 cm 1994 1800 kpl
– siika 11.5 cm 1995 2000 kpl
– kuha 6.8 cm 1995 2405 kpl
– siika 1 kes. 1996 7000 kpl
– siika 1997 2000 kpl
– hauki 1997 2300 kpl
– hauki 1998 200000 kpl
– siika 1999 9300 kpl
– siika 2000 ?
Istutukset on hoidettu ja kustannettu yhdessä varuskunnan kanssa vuodesta 1981 lähtien. Aikaisemmin varuskunta avusti istutustoimintaa yleensä eri anomuksesta. Varuskunta on aikaisemmin tukenut istutustoimintaa saatujen tietojen mukaan seuraavasti: vuonna 1957 varuskunnalta saatiin 5000 mk, vuonna 1960 saatiin Puolustusministeriöltä 20000 mk ja vuonna 1965 300 mk.
KALASTUSKUNNAN JOHTO- JA TOIMIHENKILÖT
Esimiehet
Aleksander Huoponen (väliaikainen) 1953
Lauri Salo 1954 – 1984
Arvo Salomäki 1985 – 1986
Kauko Kangasniemi 1987 – 2001
Jorma Pohjus pj 2002 –
Varaesimiehet
August Karvinen (väliaikainen) 1953
Aleksander Huoponen 1954 – 1958
Ilmari Kiviniemi 1959 – 1969
Viljo Lehto 1972 – 1974
Arvo Salomäki 1975 – 1984
Kauko Kangasniemi 1985 – 1986
Ossi Salomäki 1987 – 1988
Leo Kiviharju 1989 – 1991
Olavi Myllymäki 1992 – 1998
Mauno Korpela 1998 – 2001
Jukka Sillanpää vpj.
Johtokunnan jäsenet
Elo Teelmäki 1954, 1964
Vilho Raininko 1954 – 1961, 1982
August Karvinen 1954 – 1956
Niilo Pitkäranta 1957 – 1961
Matti Majamäki 1961 – 1969,1974 – 1975
Leo Kulmala 1962 – 1963 ,1965 – 1969
S Jokela 1962 – 1964
Martti Rajahalme 1963 – 1964
Hra Huhtamäki 1965 – 1968, 1972 – 1973
Hra P Korhonen 1969
Taisto Salo 1972 – 1982
Olavi Myllymäki 1972 – 1981, 1987 – 1998
Pentti Vanhanen 1978 – 1981
Matti Kellander 1978 – 1982, 1985, 1987 – 2000
Kauko Jokela 1983
Jarmo Mäkynen 1983 – 1984
Jaakko Pitkäranta 1983 – 1985, 1987
Matti Teelmäki 1983 – 1984
Kauko Kangasniemi 1984 – 2000
Veikko Merivirta 1985
Onni Parviainen 1985
Ossi Salomäki 1986 – 1989
Leo Kiviharju 1986 – 1994
Mikko Teelmäki 1987 – 1991
Pertti Salo 1990 – 2000
Mauno Korpela 1992 – 2000
Eero Salo 1995 – 2000
Jukka Sillanpää 1999 – 2000
Sääntöjen muutoksen myötä johtokunnasta hoitokunta v 2001 jolloin valittiin seuraavat varsinaiset ja varajäsenet
Varsinainen Varajäsen
Jorma Pohjus 2001-2002 Tuomo Raininko 2001 – 2002
Matti Kellander 2001- 2002 Veikko Merivirta 2001 – 2002
Kauko Kangasniemi 2001- 2002 Onni Parviainen 2001, Pertti Manninen 2002
Mauno Korpela 2001-2002 Veli-Pekka Harju 2001-2002
Jukka Sillanpää 2001-2002 Jarmo Sillanpää 2001- 2002
Pertti Salo 2001 -2002 Eero salo 2001-2002
Sihteerit
Aleksander Huoponen (pyydysluettelon pitäjä) 1954 – 1958
Ilmari Kiviniemi (pyydysluettelon pitäjä) 1959 – 1967
Tilinpitäjä
Ilmari Kiviniemi 1962 – 1969
Viljo Lehto 1972 – 1974
Arvo Salomäki 1975
Rahastonhoitaja / kirjeenvaihtaja
Arvo Salomäki 1978 – 1979
Sihteeri /Rahastonhoitaja
Ossi Salomäki 1980 – 1985
Onni Parviainen 1986 – 2002
Tilintarkastajat
Ilmari Kiviniemi 1954 – 1958
Toivo Konkarikoski 1954 – 1965
Matti Saarinen 1959 – 1965,
M Korpela 1966 – 1968
P Korhonen 1966 – 1968, 1972 – 1973
Pentti Salo 1969
Olavi Myllymäki 1969 – 1972
Lauri Kiviniemi 1973
Ari Peranto 1974 – 1975
Olavi Mastomäki 1974 – 1975, 1978 -81,1984 – 89
Ossi Salomäki 1978 – 1979
Leo Kulmala 1980 – 1981
Veikko Merivirta 1984 -2000
Markku Kulmala 1985 – 1993
Eero Salo 1990 – 1993
Veli- Pekka Harju 1996 – 2000
Pertti Manninen 2001 –
Pekka Kivimäki 2001 –
Kalervo Kinnari 2002
Keijo Kerola 2002
Kalastuksen valvojat
Frans Majamäki 1954 – 1963
Arvi Karjalainen 1954 – 1959
Allan Koivisto 1955 – 1961
Matti Majamäki 1958 – 1960
Leo Kulmala 1960 – 1961 ,1964
Pentti Salo 1961 – 1969
Hra Hirva 1962
Terho Majamäki 1962 – 1963,1965 – 1968
Hra Sinkkonen 1962 – 1963
Niilo Komu 1963 – 1968
Arvo Pohjanniemi 1963
Martti Rajahalme 1965 – 1968, 1973
Viljo Lehto 1967 -1969,1978 – 1980
I Kovero 1968
Hra P Korhonen 1969 – 1973,1978 – 1980
Olavi Myllymäki vala 1969 – 1975,1983 – 1998
Taisto Salo 1972 -1975, 1981
Ossi Salomäki 1972 – 1973, 1981
Ari Peranto 1974 , 1980
Olavi Mastomäki 1978 – 1980
J Kulmanen 1978 – 1980
Uuno Lepistö 1978 – 1980
H Kangasniemi 1978 – 1979
Pentti Vanhanen 1978 – 1981
A Kovero 1978 – 1979
M Lepistö 1979
Matti Kellander 1981
Onni Parviainen vala 1984 – 2002
Antero Koivisto vala 1991 – 2000, 2002
Jukka Sillanpää 2001 – 2002
Kalastusalueen valtuuskunta
Mauno Korpela 1990-1993, 1994 (vuonna 1995
– 2001- 2002 edustaja kalastusalueen kokouksissa , varamiehenä Kauko Kangasniemi)